Rippiläinen

Moikka!

Kerrotaanpas vähän meidän edesmenneestä viikonlopusta, ennen kuin uusi astuu voimaan. Perjantaina töiden jälkeen pakattiin juhlakampetta kassiin ja hypättiin A:n porukoiden kyytiin, määränpäänämme Espoo. Siellähän asustelee A:n isosisko suurperheineen, johon kuuluu aviomies, rippi-ikäinen tytär, pienempi, mutta sitäkin vahvempi pikkuveli, Rudi mäyräkoira, ikäloppu Puppis-mirri, ruotsalaiseksikin haukuttu Siiri-kisu sekä kaksi rot...eiku gerbiiliä, joidenka nimeä emme muista. AINIIN ja sillointällöntoisinaan vieraileva ottolapsi, nimeltään Otto, tämäkin kissa. HUH, siellä talossa riittää rakkautta!

Se niistä alkupölinöistä ja esittelyistä, mennään asiaan. Toden totta, aika menee nopeasti, jopa niinkin nopeasti että A alkaa huomaavansa tulla vanhaksi parhaimpaan ikäänsä, koska oma enotettava pääsee RIPILLE! Justhan se synty. Valitettavasti se vasta sylissä pidelty pieni tyttö meni ja kasvoi äidistään ja enostaan yli. Se on kai merkki siitä, että vuodet vierii. Tosiasiat on kohdattava ja ne asiat tallentui tietenkin kameralle, joten tässäpäs juhlien tunnelmaa teille hyvät lukijat.

             Juhla-Kettu. Ja epäilijöille tiedoksi, alta löytyy kyllä rimpsikat.

Kirkossa oli kivaa :)

Perhepotretti. 

Ylpeät isovanhemmat.

Sampat jäissä.

Kummipoika.

Juhlien jälkeen oli kaikilla niskat jumissa.

Anoppi testaa miniän sormikoukkutaidot.

Otto-kissa tuli eriparisilmien kanssa kylään.

Rudi!

Ruokaa oli niin paljon, että suositeltu päivän energiamäärä triplaantui, vähintään. Minkäs teet kun jokainen ruokalaji maistuu taivaallisen hyvältä ja jokaista tekisi mieli ottaa lisää jatkuvalla syötöllä. Sunnuntaina palasimmekin kotiin liian hyvin ravittuina, mutta oikein iloisella mielellä, sillä viikonloppu tuntui pitkästä aikaa erilaiselta verrattuna perus "kotka-mitätehään-ai terassille-pizzankautta-kotiin"- viikonloppuun. Iso kiitos ja kumarrus Espoon porukalle mielekkäästä viikonlopusta ja juhlista! Seuraavan kerran syödäänkin sitten yhtä hyvin parin vuoden päästä, kun pikku-A suorittaa samat 10- käskyä kuin siskonsa nyt! :-)

Täällä sitä eletään harmaata arkea ja odotellaan milloin lehdet alkavat putoilla puista. Jännä kyllä, vaikka syksy kolkuttelee jo kovaa vauhtia ovelle, ei KAMALAA hinkua takaisin lämpimään ole (paitsi reissukuvia selaillessa). Itseasiassa molempien suusta on kuulunut lause "ihan kiva toisaalta kun syksy ja talvi tulee...". Saas nähä ollaanko samaa mieltä asiasta enää tammikuussa kun paukkupakkaset alkaa ja autonikkunoista ei jää lähde sitten millään. NÄÄH, nautitaan nyt kun viimevuonna jäimme kaikesta tuosta ilosta paitsi ;-)

- A&M